Monday, October 23, 2006

Top 11

”Juuri kuule tuttu kertoi naisesta, joka tuli raskaaksi heti kun oli saanut adoptiolapsen. Se johtui siitä, että stressi jotenkin laukesi. Että kyllä sinullekin voi käydä niin, ajatteles. Että saat sittenkin vielä oman lapsen. Ei pidä toivoa menettää.”

”Nauttikaa nyt elämästä, kun vielä voitte ennen kuin lapsi tulee.”

"Eikö olisi helpompaa ja halvempaa tehdä itse (lapsi)"?

”Adoptiolapset eivät koskaan opi kunnolla suomea. Se on kamalan sääli, varsinkin kun sinäkin olet alalla, jossa nuo kirjoitteluasiat ovat niin tärkeitä.”

”On se ihanaa, että jotkut ovat noin epäitsekkäitä ja kasvattavat ihan vierasta lasta omanaan. Minä en kyllä pystyisi.”

”Kyllä minä sen tiedän, että monet adoptoivat vain rahan vuoksi. No, et ehkä sinä, mutta monet kuitenkin. Ne adoptiotuet ovat tosi isoja.”

”Kyllä se oma lapsi on aina oma ja veri vettä sakeampaa. Tulet ihan varmasti huomaamaan, eli mieti nyt vielä koko adoptiohössötystä.”

”Onko teidän nyt ehdottomasti saatava lapsi, kun se on noin vaikeaa? Ajattele positiivisesti. Ilman lasta teille jää paljon enemmän aikaa ja rahaa esimerkiksi lomailuun!”

”Kun teidän lapsi tulee täysi-ikäiseksi, hän matkustaa varmasti takaisin Kiinaan, etsii oikeat vanhempansa ja unohtaa teidät. Että se siitä kiitollisuudesta sitten.”

”Kyllä minua ainakin kauhistuttaisi, kun ei tiedä yhtään, että mitä sieltä tulee. Se lapsihan voi olla ihan minkälainen tahansa.”

"Mikä siinä teidän adoptiossa muka kestää? Eihän Angelina Joliella ja Madonnallakaan kestänyt noin kauan?"

Kyllä, minulle on sanottu kaikki tämä. Ihan tosissaan, luultavasti jopa hyvässä tarkoituksessa.

Friday, October 20, 2006

Kiinalainen hämähäkki

Aamuisin on jo kylmä, mitään ei tapahdu, mikään ei liikahda. Pitäisi haravoida piha, hammaslääkäriaika varata, hommata printteriin paperia, pieniä nakuttavia harmeja. Oikea elämä tuntuu odottavan jossain, minne on mahdoton nähdä.

Tärkeiden asioiden suhteen olen niin pitkään elänyt sitten kun –vaiheessa, se ei tunnu enää hyvältä. Sitten kun lapsi on sylissä, vietetään joulu kotona (nyt valitaan lomamatkakohdetta). Sitten kun pieni saapuu, mennään ajoissa nukkumaan (nyt kukutaan höpisemässä ja lueskelemassa vielä puoliltaöin). Sitten kun meistä tulee perhe, en enää mäkätä tasaisella rumalla äänellä joka asiasta (nyt... enpäs kerrokaan! Ja kuinka paljon ihminen muka voi muuttua?).

Haluaisin jo tässä nyt -elämän. Paperimme lojuvat jossakin laatikossa vieraassa virastossa, oletan. Ovatko ne edes siellä ihan varmasti? Lukeeko niitä joku? Kutovatko kiinalaiset hämähäkit parhaillaan verkkoa sen valokuvan päälle, jossa pönötän olohuoneessa sievät pikkukengät jalassa ja äidin vanha jakkupuku päälläni?

Edistyisi tämä olema. Välillä sentään tapahtuu jotakin, piskuista. Kiinasta adoptiolasta odottaville suunnatussa tiedotustilaisuudessa oli ihan metkaa. Tutkailin muiden naamoja; joku heistä lähtee kenties samalle reissulle kanssamme noutamaan muksua. Huikea ajatus, vähän kuin synnyttäisimme yhdessä! Tarjolla oli keksejä ja kahvia, luennoitsijat kertoivat asioita aivan kuin tästä kaikesta tulisi joskus totta: mitä hakumatkalle kannattaa pakata mukaan, millainen merkki on kiinalaisen miestenvessan ovessa, miten ajan saa kulumaan lapsen kanssa lentokoneessa.

Adoptioprosessin alussa laskeskelimme, että lapsi saattaisi olla kotona jo tänä jouluna. Mitä hulluutta! Etsin parhaani mukaan tyyntä tapaa suhtautua asioiden tolaan. Täytynee keskittyä vuoroin kitisemään ja väsymään, vuoroin ottamaan asiat vastaan ja vaikka jatkamaan typerää kiinan kielen opiskelua (Lauseet, joita oppitunnilla treenaamme, ovat älyttömiä: "Minä olen ruotsalainen." "Mistä maasta sinä olet?" "Saavuimme maahanne reittilentokoneella." "Onko täällä karaoke?" Niillähän sitä sitten kelpaa aloittaa kevyt jutustelu ensimmäisen vastaantulijan kanssa! Sitä paitsi ärsyttää aivan suunnattomasti, että puoliso on oppinut kieltä paljon paremmin kuin allekirjoittanut! ).

Thursday, August 17, 2006

Farkkuhaalarin tyhjyys

Toisinaan, en kovin usein, uskallan ostaa lastenvaatteita kirppikseltä. Koko on aina noin 80 cm. Silloin pukine on kaikkien maailman lakien mukaan aluksi liian suuri, mutta sopiva varmaankin myöhemmin. Sitten joskus, toivottavasti - lapsen ikää ja mittoja ei voi ennustaa.

En hommaa vaatteita niinkään hankkimisen ilosta, vaan puhtaasti näiden hetkien vuoksi:

On ilta, elokuussa ulkona jo pimeää, pesukone rykäisee viimeisen korinan ja voin avata luukun. Nostelen vaatteita narulle pihalle. Yhtäkkiä käteen tarttuu jotain pientä, puolison kalsareiden ja omien nuhjaantuneiden yöpaitojeni lomasta. Sehän on farkkuhaalari, jonka rinnuksessa komeilee Babar! Ja sitten heti perään löytyy piskuinen kissakuvioin kudottu villatakki!

Tällaisen pyykin ripustaminen on niin onnellista. Ikään kuin meillä olisi jo lapsi, kuin olisimme lapsiperhe. Vänkylä sujahtaisi vaatteisiin pienine jäsenineen ja huutaisi naama vääränä, jos olisi äkäisellä päällä tai ehkä vaikka ei olisikaan. Odotan kuolaa ja ruuanjämiä paidan etumuksessa, outoa.

Tuntuu ehkä maailman tyhjimmältä viikata lapsen vaatteita, kun ei ole lasta. Paperimme lähtivät Kiinaan viisi kuukautta sitten, miten aika eteneekin näin junnaten.

Juuri nyt taidan olla aika surullinen, jos uskallan pysähtyä vähän tutkiskelemaan mieltäni.

Wednesday, July 26, 2006

Poissa silti sylissä

Kompromissikesäpyrähdys suuntautui Bengtskärin majakalle. Puoliso pitää korkeista paikoista ja avarista näkymistä, minä merimatkoista ja sileistä kallioista. Olimme siis molemmat tyytyväisiä.

Tuuli pisteli poskia, istuin kannella kasvot kohti aurinkoa ja mietin tulevaa lasta keskittyneemmin kuin aikoihin, oli niin hiljaista. Kuvittelin viereen pienen ihmisen ja aloin melkein hämmentyä: Mahtaisiko alle kouluikäinen tenava viihtyä pitkään paikallaan tällaisella matkalla? Ehkä sentään, kun ottaa vaikka kiikarit ja eväitä mukaan? Mutta jos tulee huono olo, kun aallot keinuttavat? Pitää muistaa pakata yrjöpusseja taskuun! Kuinka vapaasti rantakivillä saa kiipeillä, voiko päästää kädestä irti? Minne uskallan lapseni viedä, säilönkö pumpuliin ja sullonko kellariin? Huu! Mikä määrä ratkaisua odottavia kysymyksiä, ihania. Mietin tällaisia usein, opettelen salaa äitiyden käytäntöä.

Kun teimme lähtöä majakalta, hipelöin nolona pikkuruisia, kerrankin ihan fiksuja matkamuistopaitoja paikallisessa myymälässä. "Pitäiskö tällainen ostaa X:lle?" kysyin puolisolta. "No ei - mutta ehkä sitten, kun lapsi on itse mukana", kuului maanpinnalle palauttava vastaus. Hätkähdin: niin, tosiaan, olemme vielä kaksin. Pieni ei olekaan tässä sylissä, ajatuksissa vasta.

Mutta majakkasaareen voi tulla uudestaan; näyttää lintuja ja kalanpoikaset, kunhan muistaa lämpimän vaatetuksen ja aurinkorasvan.

Ilo, kaiken tahmean odotuksen keskellä!

Illalla istuimme leirintäalueella, varovasti haukkasimme palanutta makkaraa. Rannassa surffasi joku häiskä, otti hienosti aina tuulen kiinni ja kiisi. Ajattelin, että tästäkin lapseni tykkäisi, pehmeä hiekka jalkojen alla, nakinpala suussa. Ehkä veisin hänet katsomaan surffilautaa ihan läheltä.

Ikävä, koko ajan läsnä.

.......

Vielä:

Tässä naapurissa asuu kaksi pikkutyttöä, jotka pöllöilevät joka päivä pihallaan. Tänään kuulin, kuinka toinen heistä huusi portin avaavalle isälleen:

”Isä! Ilouutisia! Iiiisää!! Ilouutisia!!!”

Sen jälkeen kuului kimeää, kiihtynyttä selitystä, josta en saanut selvää. Varmasti se oli jotakin tosi kivaa. Voisiko olla hauskempaa kotiintulotervehdystä kuin tuollainen?

Sunday, March 12, 2006

Maailman ympäri

On jokseenkin käsittämätöntä, että sinä aikana, kun elän tavallisen kodikkaan viikonloppuni (kirjastoreissu, lämmin sauna, ruokaa, pesukone jylläämässä, telkkarista Unelmien poikamiestyttö ja muuta koukuttavaa), seilaavat elämäni tärkeimmät paperit ympäri maailmaa. Ja pääsevät perille, kertoo netin seurantasysteemi! Siellä ne nyt ovat, hölmöhköt valokuvat olohuoneestamme, palkkakuittimme, lääkärintodistukset ja kaikki muu. Jossain hyllyssä kaiketi. Ei kai kukaan hukkaa niitä?


Päiväys Aika Paikkakunta Tarkistuspisteen tiedot

--------------------------------------------------------------------------------

maaliskuu 10, 2006 14:51 Helsinki - Finland Lähetys noudettu


maaliskuu 10, 2006 16:46 Helsinki - Finland Lähetyspaikka


maaliskuu 11, 2006 05:30 Cologne - Germany Lähtenyt DHL:n toimipisteestä Cologne - Germany


maaliskuu 11, 2006 08:38 Amsterdam - Netherlands, The Saapunut DHL:n toimipisteeseen Amsterdam - Netherlands, The


maaliskuu 11, 2006 14:19 Amsterdam - Netherlands, The Lähtenyt DHL:n toimipisteestä Amsterdam - Netherlands, The


maaliskuu 12, 2006 13:39 Beijing - China, People's Republic Saapunut DHL:n toimipisteeseen Beijing - China, People's Republic